Clarissa

Clarissa on kehittynyt keskiaikaisesta nimestä Clarice. Taustalla ovat latinan Claritia ja Clara, joka tulee myöhäislatinan miehennimestä Clarus ("kirkas, kuuluisa"). Clarus-nimisiä varhaisia pyhimyksiä on ollut muutama, mutta Claran teki erityisen tunnetuksi Assisin Pyhä Clara (k. 1253, italiaksi Chiara), Fransiskus Assisilaisen ystävä ja seuraaja. Pyhä Clara perusti fransiskaanien sisarjärjestön, klarissalaisten sääntökunnan.

Muodot Clarice ja Clare saapuivat Englantiin keskiajalla. Clara nousi suosioon vasta 1800-luvulla. Clarissaa pidetään nykyään yleisesti englantilaisena, italialaisena ja portugalilaisena nimenä; espanjaksi nimi kirjoitetaan Clarisa. Clarissalla on Brittein saarilla myös kirjallista taustaa. Vuonna 1748 ilmestyi Samuel Richardsonin romaani Clarissa, or, the History of a Young Lady. Virginia Woolfin Rouva Dallowayn (1925) nimihenkilö on Clarissa Dalloway.

Suomessa Clara on tunnettu jo vuonna 1505, jolloin ilmestyi ensimmäinen kalenterimerkintä Assisin pyhästä Clarasta. Mikael Agricola mainitsee hänet rukouskirjassaan vuonna 1544. Kalenterinimeksi 12. elokuuta Clara tuli vuonna 1705. Uudella ajalla Clarissa alettiin mieltää romanttistyyliseksi "prinsessanimeksi", jotka tulivat trendikkäiksi 1980-luvulla.

Meillä Clarissa on valittu nimeksi alle 242 kertaa, Klarissa alle 32. Suosituimmillaan molemmat nimet ovat olleet ajanjaksolla 1980-99. Edustettuina ovat myös Clarisse (alle 39), Clarice (alle 25), Clarisa (alle 20), Clarise (alle 15) ja Chlarissa (alle 10). Clarissa on meillä paljon yleisempi kuin Ruotsissa: naapurimaassamme nimellä on vain 118 kantajaa (Klarissa 7). Myös esimerkiksi Ranskassa Clarissa on erittäin harvinainen nimi. Nykyaikaisen suosionsa huipulla se oli vuonna 1987, jolloin 28 tyttöä sai sen nimekseen; suosio on sittemmin vakiintunut noin 15 valinnan vuositahtiin.

(REA UOTILA-LINDQVIST 25.7.2012)