Marjue

Marjue lienee syntynyt Marjut-nimen vanhahtavasta taivutusparadigmasta: sehän on mahdollista taivuttaa joko Marjutin tai Marjuen. Jälkimmäinen taivutusmalli mukailee yleisnimiä esimerkiksi sanoissa kätkyt: kätkyen ja airut: airuen. Malli Marjut: Marjuen on jäänyt suurilta osin käytöstä, mutta esimerkiksi Mika Waltari käytti sitä niinkin myöhään kuin romaanissaan Rakkaus vainoaikaan (1943). Virheellisesti ymmärretty sanavartalo on näin luonut kokonaan uuden, vieläpä merkitykseltään ymmärrettävän nimen: Marjue voidaan mieltää suureksi tertulliseksi marjoja.

Marjue on muutaman, väestörekisterin mukaan alle 25, naisen nimi: heistä ensimmäinen vuodelta 1909 ja toistaiseksi viimeisin vuodelta 1999. Ensimmäisten Marjue-naisten aikaan Marjut on ollut nimistön tuore tulokas: sen ensiesiintymä on niinikään vuodelta 1909). Siksi Marjasta melkom harvinaisella -ut/-yt-johtimella muodostettua nimeä ei ole ehkä tunnistettu taivutusmuodon takaa. Marjutin nousu suosikkinimeksi alkoi vasta 1940-luvulla; nimeä annettiin tiuhimpaan 1960-luvun puolivälissä, jolloin se sai nimipäivän, esimerkiksi vuonna 1965 nimettiin 638 Marjutia; kaikkiaan nimi on valittu 14 429 kertaa.

(REA UOTILA-LINDQVIST 25.1.2011)