Mio

Viime vuosina hurjasti suosiotaan kasvattaneen Mi(i)on esikuva lienee useimmiten Astrid Lindgrenin fantasiaseikkailussa Mio, poikani Mio (1955; ruotsalainen alkuteos Mio, min Mio vuodelta 1954). Kirjassa orpopoika Juhani Ville Hämäläisestä tulee jännittävien ja surullistenkin tapahtumien kautta Kaukaisuuden maan prinssi Mio. Suomen ensimmäinen Mio-poika on todennäköisesti saanut nimensä kirjan innoittamana vuonna 1956.

Perheuutisiin ja vauvapalstoille on palaillut myös 1970-luvun suosikki Mi(i)a. Nimet kertovat nimenantajien rakkaudesta ja ylpeydestä pienokaista kohtaan: 'mio' ja 'mia' ovat suoraan käännettyinä italian omistusmuoto "minun". Samantyyppinen pari on niinikään trendikäs Me(e)a/Me(e)o, latinan vastaava omistusmuoto. Maskuliiniset Meo ja Meeo ovat olleet käytössä yksinomaan 2000-luvulla.

Mio 220/10 (joista 2000-luvulta 171/1); Miio 66/0; Mia 2/7861; Miia 0/9458

Mea 0/483; Meea 0/170; Meo 5/0; Meeo 1/0

(REA LEHTONEN 15.11.2008)