Adalmiina
Adalmiina on tuttu Topeliuksen satunäytelmästä Adalmiinan helmi (ruots. Adalminas pärla). Nimi on joko Topeliuksen itsensä konstruoima tai vanha, nyttemmin unohdettu germaaninen nimi. Yhdysnimi koostuu germaanisesta etuosasta adal- ('jalosukuinen') ja tytönnimissä yleisestä suffiksista -mina. Nimi lienee nykyään tuntematon maamme rajojen ulkopuolella.
Muodikkaasti vanhahtava nimi nousi suosioon 1990-luvulla tavurakenteeltaan samantyyppisten nimien, kuten Josefiina ja Vilhelmiina, vanavedessä. Tätä kirjoittaessa Adalmiina on nimenä 619 tytöllä – ennen vuotta 1990 kantajia oli vain 38. Suosion huippuvuonna 2005 uusia Adalmiinoja syntyi peräti 80 kappaletta. Adalmina-nimisiä on 128.
(REA LEHTONEN 3.4.2006)
Vuoden lopussa 2007 Adalmiina-nimisiä oli Suomessa Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelun mukaan 771. Adalminoja oli 153.
Syyskuun lopussa 2008 Adalmiina-nimisiä oli Suomessa Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelun mukaan 816. Adalminoja oli 163. Eri kantaa olevalla Adamiinalla on kaksi kantajaa, samoin lyhyemmällä Adaminalla.
Väestörekisterissämme oli 876 Adalmiinaa ja 170 Adalminaa 18.5.2009. Adamiinoja oli kolme.
Elokuun alussa 2009 Adalmiinoja oli 899. Adalminoja oli 175. Adamiina ja Adamina olivat tasaväkisiä kolmella kantajalla kumpikin.
Joulukuun alussa 2009 nimenkantajia oli 938.
Lokakuun lopussa 2010 Väestörekisteri ilmoitti nimenkantajien määräksi alle 1020 naista ja alle 15 miestä.
Tammikuun alussa 2011 Adalmiina-nimisiä oli alle 1 040 naista ja alle 15 miestä. Vuonna 2010 nimettiin 77 Adalmiinaa.
Helmikuun lopussa 2012 Väestörekisteri ilmoittaa vuosina 2010-12 uusia nimenkantajia syntyneen 175 kappaletta. Adalmiinojen kokonaismääräksi annetaan alle 1 138.