Piisku

Piisku on uusia luontoaiheisia nimiämme: sillä on Väestörekisterin mukaan alle 15 naispuolista ja alle 15 miespuolista kantajaa. Nimi esiintyy ensi kerran vuonna 1990, josta lähtien se lienee valittu todellisuudessa muutaman kerran vuosikymmenessä. Todellista sukupuolijakaumaa pieni määrä ei kerro; muiden kukkanimien tapaan useimmat Piiskut lienevät naisia.

Asterikasveihin kuuluvat piisku ja kultapiisku ovat perinteisesti suosittuja koristekasveja; nykyään 'piiskulla' tarkoitetaan useimmiten kultapiiskua. Kultapiisku, Solidago virgaurea, on kaunis, myöhäiskesällä kukkiva niittykasvi ja luonnonperenna. Nimi on käännöslaina: esimerkiksi ruotsiksi kultapiisku on 'gullris' ja englanniksi 'goldenrod' – kaikkien merkitys on "kultainen piiska". Kasvin pitkät oksat näyttävät piiskanvarsilta.

Kultapiisku on myös vanha rohtoyrtti: kasvin tieteellisen nimen 'solidago' viittaakin parantamiseen. Kultapiisku-uutteen kerrotaan tepsivän mm. turvotuksiin, virtsavaivoihin, munuaiskiviin, eturauhashäiriöihin ja liikalihavuuteen. Kultapiiskulla ovat lääkinneet jo muinaiset arabit; eurooppalaiset käyttivät sitä 1500- ja 1600-luvuilla haavojen parantamiseen (tästä kasvin englanninkielinen liikanimi 'woundwort', "haavayrtti").

Etunimenä Piisku voi assosioitua myös pientä merkitsevään sanaan 'pisku, piskuinen'. Nimistöömme se sopii mainiosti kalenterinimi Piian (alle 7 139 kantajaa), Piiun (alle 21) ja nykysuosikki Piitun (alle 154) seuraan.

(REA UOTILA-LINDQVIST 14.1.2011)