Maud

Kuningatarnimi Maud on meillä suhteellisen yleinen: sillä on 1800-luvun lopulta lähtien ollut alle 246 naispuolista kantajaa (ja yksi miespuolinen). Eniten nimeä on annettu vuosina 1940—59, yhteensä 82 kertaa. Viimeksikuluneen vuosikymmenen aikana Maud-nimen on saanut 9 tyttöä. Maude on alle 20:n nimi. Maud ja Maude lausutaan Suomessakin lähes aina [mo:d].

Britanniassa Maud on vanha kansanomainen lyhentymä Magdalenasta. Kehityskulku lienee ollut seuraavanlainen: Magdalene -> Maudelen -> Maudlin -> Maud. Englannin yleiskielen sanassa 'maudlin' etunimi on saanut pejoratiivisen merkityksen "ylitunteellinen, pateettinen, falski". Taustalla on Raamatun Maria Magdalena, jonka kerrottiin katuneen syntejään vuolaasti itkien.

Keskienglannissa nimi kirjoitettiin Maudelen; lyhentymä Maud on ollut yleinen jo keskiajalla, mutta sen suosio hiipui 1300-luvun lopulle tultaessa. Uudelleen Maudin herätti henkiin lordi Tennysonin runo 'Maud' (1855): siitä tuli 1800-luvun lopun muotinimi. Skandinaviaan se levisi etenkin Walesin prinsessa Maudin (myöh. Norjan kuningatar Maud, 1869—1938) ansiosta. Kuningatar Maudin mukaan on nimetty Etelämantereen Kuningatar Maudin maa ja Kuningatar Maudin vuoret; Kanadassa on Kuningatar Maudin lahti. Norjan prinsessa Märtha Louise, kuningatar Maudin lapsenlapsenlapsi, antoi esikoiselleen nimen Maud Angelica (s. 2003).

Maud on tuttu myös Vihervaaran Anna -sarjan luojasta, kanadalaiskirjailija Lucy Maud Montgomerystä (1874—1942). Irlannin vapaustaistelijattarena muistetaan tulisieluinen Maud Gonne (1866—1953).

(REA UOTILA-LINDQVIST 3.1.2011)