Ero sivun ”Marjue” versioiden välillä
(Ak: Uusi sivu: <i>Marjue</i> lienee syntynyt <i>Marjut</i>-nimen vanhahtavasta taivutusparadigmasta: sehän on mahdollista taivuttaa joko <i>Marjutin</i> tai <i>Marjuen</i>. Jälkimmäinen taivutusm...) |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
<i>Marjue</i> lienee syntynyt <i>Marjut</i>-nimen vanhahtavasta taivutusparadigmasta: sehän on mahdollista taivuttaa joko <i>Marjutin</i> tai <i>Marjuen</i>. Jälkimmäinen taivutusmalli mukailee yleisnimiä esimerkiksi sanoissa kätkyt: kätkyen ja airut: airuen. Malli <i>Marjut: Marjuen</i> on jäänyt suurilta osin käytöstä, mutta esimerkiksi Mika Waltari käytti sitä |
<i>Marjue</i> lienee syntynyt <i>Marjut</i>-nimen vanhahtavasta taivutusparadigmasta: sehän on mahdollista taivuttaa joko <i>Marjutin</i> tai <i>Marjuen</i>. Jälkimmäinen taivutusmalli mukailee yleisnimiä esimerkiksi sanoissa kätkyt: kätkyen ja airut: airuen. Malli <i>Marjut: Marjuen</i> on jäänyt suurilta osin käytöstä, mutta esimerkiksi Mika Waltari käytti sitä vielä romaanissaan <i>Rakkaus vainoaikaan</i> (1943). Virheellisesti ymmärretty sanavartalo on näin luonut kokonaan uuden, vieläpä merkitykseltään ymmärrettävän nimen: <i>Marjue</i> voidaan mieltää suureksi tertulliseksi marjoja. |
||
<i>Marjue</i> on muutaman, väestörekisterin mukaan alle 25, naisen nimi: heistä ensimmäinen vuodelta 1909 ja toistaiseksi viimeisin vuodelta 1999. Ensimmäisten <i>Marjue</i>-naisten aikaan <i>Marjut</i> on ollut nimistön tuore tulokas: sen ensiesiintymä on niinikään vuodelta 1909). Siksi <i>Marjasta</i> melkom harvinaisella -ut/-yt-johtimella muodostettua nimeä ei ole ehkä tunnistettu taivutusmuodon takaa. <i>Marjutin</i> nousu suosikkinimeksi alkoi vasta 1940-luvulla; nimeä annettiin tiuhimpaan 1960-luvun puolivälissä, jolloin se sai nimipäivän, esimerkiksi vuonna 1965 nimettiin 638 <i>Marjutia</i>; kaikkiaan nimi on valittu 14 429 kertaa. |
<i>Marjue</i> on muutaman, väestörekisterin mukaan alle 25, naisen nimi: heistä ensimmäinen vuodelta 1909 ja toistaiseksi viimeisin vuodelta 1999. Ensimmäisten <i>Marjue</i>-naisten aikaan <i>Marjut</i> on ollut nimistön tuore tulokas: sen ensiesiintymä on niinikään vuodelta 1909). Siksi <i>Marjasta</i> melkom harvinaisella -ut/-yt-johtimella muodostettua nimeä ei ole ehkä tunnistettu taivutusmuodon takaa. <i>Marjutin</i> nousu suosikkinimeksi alkoi vasta 1940-luvulla; nimeä annettiin tiuhimpaan 1960-luvun puolivälissä, jolloin se sai nimipäivän, esimerkiksi vuonna 1965 nimettiin 638 <i>Marjutia</i>; kaikkiaan nimi on valittu 14 429 kertaa. |
||
Versio 25. tammikuuta 2011 kello 17.49
Marjue lienee syntynyt Marjut-nimen vanhahtavasta taivutusparadigmasta: sehän on mahdollista taivuttaa joko Marjutin tai Marjuen. Jälkimmäinen taivutusmalli mukailee yleisnimiä esimerkiksi sanoissa kätkyt: kätkyen ja airut: airuen. Malli Marjut: Marjuen on jäänyt suurilta osin käytöstä, mutta esimerkiksi Mika Waltari käytti sitä vielä romaanissaan Rakkaus vainoaikaan (1943). Virheellisesti ymmärretty sanavartalo on näin luonut kokonaan uuden, vieläpä merkitykseltään ymmärrettävän nimen: Marjue voidaan mieltää suureksi tertulliseksi marjoja.
Marjue on muutaman, väestörekisterin mukaan alle 25, naisen nimi: heistä ensimmäinen vuodelta 1909 ja toistaiseksi viimeisin vuodelta 1999. Ensimmäisten Marjue-naisten aikaan Marjut on ollut nimistön tuore tulokas: sen ensiesiintymä on niinikään vuodelta 1909). Siksi Marjasta melkom harvinaisella -ut/-yt-johtimella muodostettua nimeä ei ole ehkä tunnistettu taivutusmuodon takaa. Marjutin nousu suosikkinimeksi alkoi vasta 1940-luvulla; nimeä annettiin tiuhimpaan 1960-luvun puolivälissä, jolloin se sai nimipäivän, esimerkiksi vuonna 1965 nimettiin 638 Marjutia; kaikkiaan nimi on valittu 14 429 kertaa.
(REA UOTILA-LINDQVIST 25.1.2011)