Ero sivun ”Miarka” versioiden välillä
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
Parhaiten <i>Miarka</i> tunnetaan Jean Renoirin elokuvan <i>Elena ja miehet</i> (<i>Elena et les hommes</i>, 1956) boheemina romanityttönä. Miarkaa esitti elokuvassa Juliette Gréco. |
Parhaiten <i>Miarka</i> tunnetaan Jean Renoirin elokuvan <i>Elena ja miehet</i> (<i>Elena et les hommes</i>, 1956) boheemina romanityttönä. Miarkaa esitti elokuvassa Juliette Gréco. |
||
Hergén Tintti-albumissa <i>Castafioren korut</i> (alk. <i>Les Bijoux de la Castafiore</i>, 1963) Miarka on samoin romanityttö, tässä selvänä viittauksena Renoirin elokuvaan. Myös <i>Gypsy Passion</i> -elokuvassa vuodelta 1922 on Miarka-niminen henkilö |
Hergén Tintti-albumissa <i>Castafioren korut</i> (alk. <i>Les Bijoux de la Castafiore</i>, 1963) Miarka on samoin romanityttö, tässä selvänä viittauksena Renoirin elokuvaan. Myös <i>Gypsy Passion</i> -elokuvassa vuodelta 1922 on Miarka-niminen henkilö. Suomessa nimi on esiintynyt ainakin Marja-Liisa Riihimaan nuortenkirjassa <i>Sininen kaneli</i> (2009). |
||
Ensimmäisen kerran nimi lienee esiintynyt kirjallisuudessa vuonna 1883, jolta vuodelta tunnetaan ranskalaisen Jean Richepinin romaani <i>Miarka, la fille à l'ourse</i>. Kerrotaan, että Richepin lainasi päähenkilön etunimen kummitytöltään. Ranskalaiset etunimitilastot kertovat, että <i>Miarka</i> oli hetken aikaa suosiossa vuosien 1875-1900 välillä. Richepinin romaaniin sävellettiin vuonna 1888 julkaistut "Miarkan laulut" ("Chansons de Miarka"). Myöhemmin niiden pohjalle rakentui ooppera <i>Miarka</i> (1905). |
|||
| ⚫ | |||
| ⚫ | On epäselvää, onko <i>Miarkaa</i> todellisuudessa käytetty tytönnimenä romanikulttuurissa. Nimi lienee puolalaista alkuperää: se tunnetaan paremmin sukunimenä. Karol Miarka (1825—1882) oli sleesialainen johtohahmo, sanomalehtimies ja opettaja. Puolan kielessä 'miarka' merkitsee mittalaitetta ja mittaa. |
||
Versio 26. heinäkuuta 2012 kello 15.19
Miarka on Suomessa 2-8 naisen nimi. Esiintymät ovat ajanjaksoilta 1960—79 ja 1980—99.
Parhaiten Miarka tunnetaan Jean Renoirin elokuvan Elena ja miehet (Elena et les hommes, 1956) boheemina romanityttönä. Miarkaa esitti elokuvassa Juliette Gréco.
Hergén Tintti-albumissa Castafioren korut (alk. Les Bijoux de la Castafiore, 1963) Miarka on samoin romanityttö, tässä selvänä viittauksena Renoirin elokuvaan. Myös Gypsy Passion -elokuvassa vuodelta 1922 on Miarka-niminen henkilö. Suomessa nimi on esiintynyt ainakin Marja-Liisa Riihimaan nuortenkirjassa Sininen kaneli (2009).
Ensimmäisen kerran nimi lienee esiintynyt kirjallisuudessa vuonna 1883, jolta vuodelta tunnetaan ranskalaisen Jean Richepinin romaani Miarka, la fille à l'ourse. Kerrotaan, että Richepin lainasi päähenkilön etunimen kummitytöltään. Ranskalaiset etunimitilastot kertovat, että Miarka oli hetken aikaa suosiossa vuosien 1875-1900 välillä. Richepinin romaaniin sävellettiin vuonna 1888 julkaistut "Miarkan laulut" ("Chansons de Miarka"). Myöhemmin niiden pohjalle rakentui ooppera Miarka (1905).
On epäselvää, onko Miarkaa todellisuudessa käytetty tytönnimenä romanikulttuurissa. Nimi lienee puolalaista alkuperää: se tunnetaan paremmin sukunimenä. Karol Miarka (1825—1882) oli sleesialainen johtohahmo, sanomalehtimies ja opettaja. Puolan kielessä 'miarka' merkitsee mittalaitetta ja mittaa.
(REA UOTILA-LINDQVIST 26.7.2012)