Ero sivun ”Lorelei” versioiden välillä
(Ak: Uusi sivu: <i>Lorelei</i> on Saksan Bavariassa sijaitseva suuri kallio Rein-joen itärannalla. Kallion nimi tulee Reinin alueen murteen sanasta 'lureln' ("kuiskata, solista") ja alun kelttiläis...) |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| (22 välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä) | |||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
<i>Lorelei</i> on Saksan Bavariassa sijaitseva suuri kallio Rein-joen |
<i>Lorelei</i> on Saksan Bavariassa sijaitseva suuri kallio Rein-joen keskijuoksulla. Kallion nimi tulee reininmurteen sanasta 'lureln' ("kuiskata") ja alun kelttiläisperäisestä sanasta 'ley' ("kivi, kallio"). Kallion ympärillä virtaus on erittäin voimakas. Virtaus ja lähistöllä vielä 1800-luvun alussa sijainnut vesiputous saivat aikaan kuiskaavan äänen, jota 120 metrin korkeuteen nousevan kallion kaiku vahvisti. Toisen teorian mukaan nimen alkuosa tulisi saksan verbistä 'lauern' ("väijyä"): paikalla on virtauksen takia sattunut paljon onnettomuuksia. Kolmas mahdollinen tulkinta on bretonin kielen *louarlec'h, "kuukivi". |
||
Saksalainen romantiikan ajan runoilija Clemens Brentano ( |
Saksalainen romantiikan ajan runoilija Clemens Brentano (1778–1842) antoi nimen <i>Lorelei</i> seireenille, joka houkuttelee merimiehiä. Ovidiuksen Echo-myytistä ammentanut balladi <i>Zu Bacharach am Rheine</i> ilmestyi vuonna 1802 ja sai heti suuren suosion. Valtaosa lukijoista itse asiassa uskoi, että kyseessä oli keskiaikainen perinnetarina — ja niin <i>Loreleista</i> tuli germaanisen mytologian sankaritar. Heinrich Heine käytti Brentanon tarinaa vuonna 1824 runossaan "Die Lorelei". Vuonna 1837 Heinen runo sai Friedrich Silcherin sävelen; Franz Lisztin sovitus tuli suosituksi. Sittemmin seurasivat vielä Wallacen ooppera <i>Lurline</i> (1860), Catalanin ooppera <i>Loreley</i> (1890) sekä Mendelssohnin keskeneräiseksi jäänyt ooppera (1946). Ranskassa Apollinaire julkaisi runon "La Loreley" kokoelmassa <i>Alcools</i> (1913). |
||
Etunimikäyttöön <i>Lorelei</i> tuli Saksassa 1800-luvun lopulla. Kovin yleistä siitä ei kuitenkaan koskaan tullut. Kirjoitusasuja nimi on saanut maailmalla levitessään useita, mikä johtuu osin <i>Lorelein</i> sekoittumisesta nimien <i>Laura</i>, <i>Lea</i> ja <i>Lee/Leigh</i> kanssa. |
Etunimikäyttöön <i>Lorelei</i> tuli Saksassa 1800-luvun lopulla. Kovin yleistä siitä ei kuitenkaan koskaan tullut. Kirjoitusasuja nimi on saanut maailmalla levitessään useita, mikä johtuu osin <i>Lorelein</i> sekoittumisesta nimien <i>Laura</i>, <i>Lea</i> ja <i>Lee/Leigh</i> kanssa. |
||
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
Suomessa <i>Lorelei</i> on valittu nimeksi alle 25 kertaa (<i>Loreley</i> alle 30, <i>Lorelai</i> alle 10, <i>Lauralee</i> alle 10, <i>Lorilee</i> alle 5, <i>Lorelie</i> alle 5, <i>Lorely</i> alle 5). |
Suomessa <i>Lorelei</i> on valittu nimeksi alle 25 kertaa (<i>Loreley</i> alle 30, <i>Lorelai</i> alle 10, <i>Lauralee</i> alle 10, <i>Lorilee</i> alle 5, <i>Lorelie</i> alle 5, <i>Lorely</i> alle 5). |
||
Ranskassa nimi on kokenut pienimuotoisen uuden tulemisen vuoden 1990 jälkeen. <i>Lorelei</i>-nimisiä Ranskassa on yli 1 200. Yhdysvalloissa nimeä on alettu käyttää |
Nykypäivän Saksassa <i>Lorelei</i> on ääriharvinainen etunimi. Ranskassa nimi on kokenut pienimuotoisen uuden tulemisen vuoden 1990 jälkeen. <i>Lorelei</i>-nimisiä Ranskassa on yli 1 200. Yhdysvalloissa nimeä on alettu käyttää enemmän vuodesta 2005 lähtien; esikuvana on voinut olla TV-sarja <i>Gilmoren tyttöjen</i> (2000–2007) päähenkilö <i>Lorelai</i> eli <i>Rory</i>. Roryä esitti näyttelijä Alexis Bledel (s. 1981). |
||
Nykyinen versio 8. helmikuuta 2013 kello 11.01
Lorelei on Saksan Bavariassa sijaitseva suuri kallio Rein-joen keskijuoksulla. Kallion nimi tulee reininmurteen sanasta 'lureln' ("kuiskata") ja alun kelttiläisperäisestä sanasta 'ley' ("kivi, kallio"). Kallion ympärillä virtaus on erittäin voimakas. Virtaus ja lähistöllä vielä 1800-luvun alussa sijainnut vesiputous saivat aikaan kuiskaavan äänen, jota 120 metrin korkeuteen nousevan kallion kaiku vahvisti. Toisen teorian mukaan nimen alkuosa tulisi saksan verbistä 'lauern' ("väijyä"): paikalla on virtauksen takia sattunut paljon onnettomuuksia. Kolmas mahdollinen tulkinta on bretonin kielen *louarlec'h, "kuukivi".
Saksalainen romantiikan ajan runoilija Clemens Brentano (1778–1842) antoi nimen Lorelei seireenille, joka houkuttelee merimiehiä. Ovidiuksen Echo-myytistä ammentanut balladi Zu Bacharach am Rheine ilmestyi vuonna 1802 ja sai heti suuren suosion. Valtaosa lukijoista itse asiassa uskoi, että kyseessä oli keskiaikainen perinnetarina — ja niin Loreleista tuli germaanisen mytologian sankaritar. Heinrich Heine käytti Brentanon tarinaa vuonna 1824 runossaan "Die Lorelei". Vuonna 1837 Heinen runo sai Friedrich Silcherin sävelen; Franz Lisztin sovitus tuli suosituksi. Sittemmin seurasivat vielä Wallacen ooppera Lurline (1860), Catalanin ooppera Loreley (1890) sekä Mendelssohnin keskeneräiseksi jäänyt ooppera (1946). Ranskassa Apollinaire julkaisi runon "La Loreley" kokoelmassa Alcools (1913).
Etunimikäyttöön Lorelei tuli Saksassa 1800-luvun lopulla. Kovin yleistä siitä ei kuitenkaan koskaan tullut. Kirjoitusasuja nimi on saanut maailmalla levitessään useita, mikä johtuu osin Lorelein sekoittumisesta nimien Laura, Lea ja Lee/Leigh kanssa.
Suomessa Lorelei on valittu nimeksi alle 25 kertaa (Loreley alle 30, Lorelai alle 10, Lauralee alle 10, Lorilee alle 5, Lorelie alle 5, Lorely alle 5).
Nykypäivän Saksassa Lorelei on ääriharvinainen etunimi. Ranskassa nimi on kokenut pienimuotoisen uuden tulemisen vuoden 1990 jälkeen. Lorelei-nimisiä Ranskassa on yli 1 200. Yhdysvalloissa nimeä on alettu käyttää enemmän vuodesta 2005 lähtien; esikuvana on voinut olla TV-sarja Gilmoren tyttöjen (2000–2007) päähenkilö Lorelai eli Rory. Roryä esitti näyttelijä Alexis Bledel (s. 1981).
(REA UOTILA-LINDQVIST 26.7.2012)